Oletko ikinä millaista on olla jään alla? 🙂 Kuinka taianomaiseksi kuvittelet ympäristön?
Nyt sinun ei enää tarvitse kuvitella! Sillä…
Saimaan Norpat järjestää CMAS Ice Diver -kurssin 19.-20.3.2022. Hinta 50€. Ilmoittautumiset 14.3 mennessä. Ice, ice Baby!
Arvon kanssa-Norppalainen, kiitollisin mielin olen taas tarttunut näppäimistöön ja saattelen oheisen puheen digitaaliseen muotoon, seuramme netti-norppapesään. Teija thö wanna-be-diver täällä teitä siis tervehtii.
Sain myös kunnian olla kuulemassa tämän puheen ihan livenä, korona-ajanjakson yhteen taitekohtaan ajoittuvalla seuramme 50-vuotis juhlaristeilyllä. Risteily itsessään oli ihanan lämminhenkinen, avoin ja nauravainen tapahtuma. Itselläni jäi vahvasti mieleen syvä kiitollisuus ja lempeys seuramme perustajia kohtaan. Yksi heistä on tämän puheen kirjoittaja. Tuntuu, että vaikka oma sukellusharrastukseni on tauolle jäänytkin, olen paljosta kiitollinen seurallemme ja koko sukellustoiminnalle. Vesi on meidän elementtimme – se meidät yhdistää, niin Norpat pinnan alla kuin pinnan päälläkin.
Kiitos Saimaan Norpat ja vielä kerran onnea 50-vuotisesta taipaleesta, se jatkukoon toisen mokoman verran ja aina vaan räpylänmitallisten verran kauemmas! Kiitos Raimo, että sain hifistellä puheesi kaikkien silmille tänne nettiin, ja siis pidemmittä puheitta, itse asiaan:
Olipa kerran Saimaan aalloilla laiva m/s Camilla, jonka kyydissä vieraina mainioita Norppia…
Raimo Askolan puhe 1.10.2021:
Arvoisa juhlaväki. Hyvät norppaystävät!
Haluan palata 50 vuotta taaksepäin päivään, jolloin urheilusukellusseura Saimaan Norpat sai alkunsa. Se päivä oli 1- syyskuuta 1971. Olin tutustunut samana kesänä kahteen merkittävään henkilöön, jotka allekirjoittaneen lisäksi vaikuttivat voimakkaasti seuran perustamiseen.
Koistisen Keijoon ja Mäkelän Veikkoon. Olimme tehneet sen kesän aikana useita sukelluksia Saimaalla. Syksyllä 1. syyskuuta olimme aamupäivällä sukeltamassa Vehkataipaleen luona olevalla pumppulaitoksella. Sukelluksen jälkeen palasimme Kessin kotitaloon Tykinkatu 36:een.
Siinä sohvalla istuessa keskustelimme kesän sukellusretkistä. Mainitsin siinä, että on outoa miksi Lappeenrannassa ei ole vielä perustettu urheilusukellusseuraa ja kuitenkin täällä on näin hienot vesistöt saarineen. Saimaa, Kuolimo ja Kivijärvi.
Kouvolassa, jossa on ainoastaan Kymijoki ja pieni Käyrälampi, on seura ollut jo useamman vuoden. Siltä istumalta Keijo haki vanhan Remington-kirjoituskoneen ja asensi valkoisen A4-paperiarkin koneeseen ja sanoi…
”Kuules Veki, kun sinähän olet Partekilla ay-osaston sihteerinä, kirjoitapa paperille seuraava lause: Me allekirjoittaneet olemme tänään päättäneet perustaa Saimaan Norpat urheilusukellusseura -nimisen yhdistyksen, liittyneet siihen jäseniksi ja hyväksyneet oheiset säännöt.”
Koska Veki oli erittäin tarkka, niin siinä meni useampi tunti sääntöjä muokatessa. 5. syyskuuta oli hotelli Patriassa seuran info-tilaisuus, sekä virallinen perustava kokous. Kokoukseen oli kutsuttu myös poliisi -ja paloviranomaisten edustajat paikalle. Kokouksen puheenjohtajana toimi Keijo ja sihteerinä Veikko. Avauspuheessaan Kessi kertoi tämän, meidän hyvin tunteman, eläinkunnan edustajan eli Saimaan norpan uhasta kuolla sukupuuttoon, joten mikäpä ei voisi olla parempi esitys sukellusseuran nimeksi kuin Saimaan Norpat. Nämä norpat eivät tule kuolemaan sukupuuttoon (ja onneksi työtä tehdään myös niiden toisten norppien eteen, toim.huom).
Mainittakoon muuten tässä, että seuran logo on Kessin itsensä suunnittelema.
Saimaan Norpat on löytänyt upeasti paikkansa tänne Etelä-Karjalaan. Seura on ottanut osaa vapepa-toimintaan (vapaaehtoinen pelastuspalvelu toim. huom) ja aina on löytynyt poliisin tai pelastusviranomaisen pyynnöstä sukeltajia vedenalaisiin etsintätehtäviin. Urheilusukellus on monella perheillä yhteinen isän äidin ja lapsien harrastus.
Muutama sana Kessistä ja Vekistä. Kessi oli taiteilija, arkeologi ja tutkija. Hän tunsi Lappeenrannan ja Taipalsaaren lähialueella olevat saaret sekä niiden historian. Hän kiersi miinaharavan kanssa muinaisilla hautapaikoilla ja suoritti kaivauksia. Vieraillessani heillä Tykinkadulla hänen kertomat tarinansa olivat niin kiinnostavia, että ilta vierähti usein puoleen yöhön.
Veki puolestaan oli taas pohtija, suunnittelija ja se, joka piti lähes kaikista tapahtumista, myös sukellusretkistä, päiväkirjaa. Voisi sanoa, että hän oli käsien taidoiltaan Pelle Peloton. Hän suunnitteli ja teki itselleen oman sukellustelineen. Valoi oman selkänsä muotoisen muotin kipsiaineeseen. Kuivuessaan se toimi lasikuitutelineen muottina. Samoin Vekin suunnittelema ja valmistama painovyö tuli tutuksi monelle norpalle. Ne ovat ne kiekon muotoiset 1 kg ja 2 kg lyijypainot, jotka ovat kierteellä kiinni vyössä ja näin ollen on helppo lisätä tai vähentää painoja.
Itsestäni vielä sananen. Veljeni Jouko on ollut aikoinaan perustamassa Kouvolaan sukellusseura Vesikkoa. Siellä minäkin sain kipinän sukeltamiseen. Vesikkojen allasharjoituksessa treenasin vapaasukellusta ja perusvälineillä uintia. Armeijaan anoin laivastoon, tavoitteenani raivaajasukeltajakurssi. Kovien testien jälkeen minut hyväksyttiin vuoden 1968 kevään alkavalle sukeltajakurssille.
Kurssin päätyttyä sain raivaajasukeltajan todistuksen ja meidät nimitettiin laivaston sukeltajiksi reserviin. Siitä alkoi varsinainen sukellusharrastukseni, josta tuli myös osa ammattia. Toimin vuodesta 1972 lähtien myös Lappeenrannan palolaitoksella, myöhemmin Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella, pelastussukeltajana. Minulle luonnostaan lankesi Norppien koulutus ja kurssitoiminta. Kursseja järjestimme kerran vuodessa. Jäsen- ja kurssimaksuilla täydensimme seuran kassaa. Seuran perustamisen alkuaikoina, kun Lappeenrannassa ei ollut uimahallia, saimme Imatran uimahallilta kerran viikossa harjoitusajan kunnes Lappeenrantaan saatiin Pohjolankadulle oma uimahalli ja aloitimme siellä harjoitukset.
Sen verran palaan vielä Kessiin ja Vekiin…
”Hei Kessi ja Veki siellä jossain tuntemattomassa, jos näette tai kuulette tämän minun tervehdykseni sekä tietenkin iloisesti juhlivan norppaporukan, niin kiitokset, että sain teistä hienot ja läheiset ystävät. Olkaamme ylpeitä siitä päivästä 01.09.1971 jolloin seuramme toiminta sai alkunsa.”
Myös kiitokset niille kaikille norpille, jotka ovat näiden 50- vuoden aikana kehittäneet ja vieneet seuraa eteenpäin. Jos alkaisin luetella heidän kaikkien nimiä siihen menisi koko tämä juhlailta.
lopuksi:
Itseni ja vaimoni Anitan puolesta parhaimmat onnittelut 50-vuotiaalle norpalle.
-Raimo Askola
Täten kutsumme Teidät viettämään seuramme 50-vuotisjuhlaa m/s Camillalle.
Nöyrin mielin toimin toimittajana tässä ’Norppakuvia’ -artikkelissa. Ismo Marttinen on seuramme tervaskantoja ja terässäiliöitä – jos näin saa ja voi todeta. Ismolle myönnettiin aiheesta seuramme kunniajäsenyys ja valtava kiitollisuus valtaa mielen, kun saamme seurassamme pitää Ismon kaltaista taituri-konkaria.
Annetaanpa kuitenkin Ismolle itselleen puheenvuoro. Toimittajan huomautus, välitettynä Ismolta itseltään, että nyt tämän bion kirjoittamisen jälkeen sukelluksiakin on kertynyt taas ”vaivaiset” parisensataa. 😀 (määrä taitaa olla toimittajan oman kokonaissukelluksen määrän tasoa 😀 ) Ja siis Bio on kirjoitettu parisen vuotta sitten. 😀
Ps. Toimittajan ominaisuudessa valitsin Ismon huikeista kuvista tähän juttuun muutamia. Ismon kuvia voit löytää sivuiltamme useita! 🙂 Ja vielä vieno huomautus, että ei miusta se Ismo ihan noin pelottavan uhkaava oo kun artikkelin viimeisessä potretissa 😀 😀
Mutta nyt. Ismo, ole hyvä ja lukijoille lukuintoa! 🙂
Maaliskuun 12. päivä 2021, Teija
Bio
Liityin Saimaan Norpat Urheilusukellusseuraan -90 luvun alussa sukelleltuani enemmän tai vähemmän itseoppineena tai korkeintaan joitakin oppeja ammattisukeltajilta saaneena toistakymmentä vuotta. Seuran P1 —kurssilla opin monta uutta ihmeellistä asiaa; tasapainotusIiivi ja vara-annostin olivatkin tuolloin minulle ennenkokemattomia asioita.
Saimaanhylkeiden suojelutyö oli oikeastaan se suurin ”syy” löytää sukellus. Harrastus tästä tuli vasta myöhemmin. Alkuvuodet Norppien seuratoiminnassakaan eivät vielä varsinaista kipinää saaneet aikaan, Sarviniemen viikkosukelluksilla toisinaan tuli vierailtua.
Oikeastaan vasta P3 —kurssi Mikkelin Yövedellä avasi silmiä harrastusmahdollisuuksien laajentamiseen lisäopin kautta. Siitä eteenpäin sukellusskootteri on joskus päässyt vähän karkaamaan käsistä, eli lisäoppia sukeltajana tai kouluttajana on haettu sieltä, mistä sitä on ollut saatavilla. Seuratoimintaan Sukeltajaliiton tarjoama CMAS —koulutusjärjestelmä, jota seurammekin jäsenistölleen tarjoaa, antaa nykyään hyvin kattavan ja turvallisen perustan lajin harrastamiseen.
Seuran sukelluskouluttajana toimiminen on hienointa silloin, kun oikeasti saa annettua jotain omasta kokemuksestaan oppilaalle. Kenties vaan pienen onnistumisen aloittelijalle maskin tyhjennyksessä tai isomman sukelluksen turvallisen onnistumisen jollain jatkokurssilla. Samalla itse voi kenties huomata yhden tärkeimmistä sukelluksen opeista: voin itsekin edelleen oppia uutta ja vain sukeltamalla voin oppia.
Läheskään kaikki sukeltamiseni ei pyöri seuratoiminnan ympärillä — teen edelleen tutkimussukellusta norppatutkimuksen parissa, harrastuksena etsimme Saimaan hylkyjä ja kartoitamme muutenkin Saimaan vedenalaista maisemaa. Työtäkin sukelluksen parissa teen Deep Stop Oy:ssä, myymme ja maahantuomrne sukellustarvikkeita ja koulutamme syvemmälle harrastuksessa haluavia. Toimin myös Sukeltajaliiton materiaalityöryhmässä tuottamassa uusia kursseja seuroille. Vedenalaiskuvausta ja siihen liittyvää konsultointia on tullut hieman harrastettua ja hienoa on ollut päästä mukaan moniin kotimaisiin ja ulkomaisiin tuotantotiimeihin joko kuvaajana, scouttina tai assarina.
Neljäänkymmeneen sukellusvuoteen ja reiluun 2500 sukellukseen mahtuu monia unohtumattomia dyykkejä mitä ihmeellisimmissä vedenalaisissa paikoissa —mutta silti edelleen tulee myös käytyä ihan tavallisella virkistyssukelluksella Sarviniemessä tai snorkkeloimassa jollain Saimaan selkäluodolla — harppuunalla tai ilman. Perheellekin tästä näyttää tulleen harrastus siinä sivussa, vaimo Paula ja lapsen Jukka ja Niina ovat kaikki lajiin syvälle uppoutuneita.
Olen hyvin otettu seuran minulle myöntämästä kunniajäsenyydestä — pyrin olemaan tämän kunnian arvoinen. Saimaan Norpat Urheilusukellusseuralle toivon kaikkea hyvää ja turvallisia sukelluksia.
Saammeko esitellä Saimaan Norppien NettiNorpan ja JunnuNorpan:
Kisaan ei tullut muita osallistujia, eikä liioin äänestäjiä 😀 Mutta luotto on kova, että seurassamme ollaan harrastamassa tuolla kauniin luonnon äärellä, niin eihän sitä netissä ehdi pyörimään! Mutta näillä mennään! 😀
Mukavaa äänestystä ja ihania Norppamaisia luomisen piirustushetkiä kaikille! 🙂 🙂 🙂
Ihanaa, kun kevätaurinko jo lämmittää, mutta vielä on kuitenkin selvästi talvi.
Norppien kevät- ja syyskokous pidetään Teams-pohjaisena verkkokokouksena, perjantaina 12.3.2021 klo 17 alkaen. Kokouskutsu, -aineisto ja osallistumislinkki toimitetaan jäsenille sähköpostilla!
Sukellusseuran mökillä Kangas-Teljossa puutalkoot 13.-14.3.2021! Tarkemmat tiedustelut Erkki Lääperiltä!
Non-official Jääsukellus”tapahtuma” Ylämaalla sunnuntaina 7.3.2021! Tarkempia tietoja Seuran fb-sivulla!
Sukellustapahtumat ja talkoot ovat turvallisimpia toteutettavia myös Korona-aikaan! Luonnon suoma mahdollisuus turvaväleihin ja mahdollisuus nauttia seurasta on kevättä parhaimmillaan! 🙂
Tervehdys Arvon lukija!
Onpa mahtavaa saada aloittaa Saimaan Norppien uuden netti-kotipesän juttusarjaa – ja vieläpä seuran 50-vuotis juhlavuotena! Aihe voisi toki olla jotain ihan muuta kuin oman tarinan kerrontaa, mutta jostainhan sitä on aloitettava. Luvata voin kyllä, että jatkossa juttujen taso voi ainoastaan nousta!
Miun nimi on siis Teija. Olen ollut Saimaan Norpissa liki siitä pitäen jäsenenä, kun Lappeenrantaan muutin (Rakkauden perässä sitä tietenkin…) ja Kouvolan Vesikoista sukelsin siis suoraan Saimaaseen 😀 Tässä sitä on sitten enempi ja vähempi aktiivisena seuran jäsenenä oltu jo ihan himpun verran yli 10 vuotta.
Laitesukelluksen aloitin PADIn kursseilla Thaimaan auringon alla, vuosi taisi olla 2008. Se oli menoa ensi henkäyksellä, niin kuin monelle sattuu käydä.
Nyt ollaan oltu enempi pinnan päällä uiden ja räpiköiden, kuin sukellellen. Kesäisin olemme nauttineet kyllä Kangas-Teljon upeasta tukikohdasta ja ahkerasti käymme Norppien uimahallivuoroilla perheen kera.
Niin, ja siis tässä nyt vaan odotetaan, että mahtuisi taas kuivapukuun tahi muuhun pukuun, jotta pääsisi taas hengittelemään paineistettua ilmaa pinnan alla! Josko sitä osaisi vielä kuitenkin edes jotain 🙂
Mahtavaa Saimaan Norppien 50v juhlavuotta jokaiselle räpyläparille, ja ensi kertaan ja seuraaviin kuulumisiin!
Suurella Sydämellä, Teija
Ai niin, tässäpä uusi kaveri ehdolle tänne nettipesäänkin seikkailemaan, Netti-Norppeli! Olkoon hän vaikka ainakin tässä jutussa lahjani kunnioitettavaan 50-vuoden ikään päässeelle seurallemme! 🙂
