Nöyrin mielin toimin toimittajana tässä ’Norppakuvia’ -artikkelissa. Ismo Marttinen on seuramme tervaskantoja ja terässäiliöitä – jos näin saa ja voi todeta. Ismolle myönnettiin aiheesta seuramme kunniajäsenyys ja valtava kiitollisuus valtaa mielen, kun saamme seurassamme pitää Ismon kaltaista taituri-konkaria.
Annetaanpa kuitenkin Ismolle itselleen puheenvuoro. Toimittajan huomautus, välitettynä Ismolta itseltään, että nyt tämän bion kirjoittamisen jälkeen sukelluksiakin on kertynyt taas ”vaivaiset” parisensataa. 😀 (määrä taitaa olla toimittajan oman kokonaissukelluksen määrän tasoa 😀 ) Ja siis Bio on kirjoitettu parisen vuotta sitten. 😀
Ps. Toimittajan ominaisuudessa valitsin Ismon huikeista kuvista tähän juttuun muutamia. Ismon kuvia voit löytää sivuiltamme useita! 🙂 Ja vielä vieno huomautus, että ei miusta se Ismo ihan noin pelottavan uhkaava oo kun artikkelin viimeisessä potretissa 😀 😀
Mutta nyt. Ismo, ole hyvä ja lukijoille lukuintoa! 🙂
Maaliskuun 12. päivä 2021, Teija
Bio
Ismo Marttinen, Saimaan hyle.
Liityin Saimaan Norpat Urheilusukellusseuraan -90 luvun alussa sukelleltuani enemmän tai vähemmän itseoppineena tai korkeintaan joitakin oppeja ammattisukeltajilta saaneena toistakymmentä vuotta. Seuran P1 —kurssilla opin monta uutta ihmeellistä asiaa; tasapainotusIiivi ja vara-annostin olivatkin tuolloin minulle ennenkokemattomia asioita.
Saimaanhylkeiden suojelutyö oli oikeastaan se suurin ”syy” löytää sukellus. Harrastus tästä tuli vasta myöhemmin. Alkuvuodet Norppien seuratoiminnassakaan eivät vielä varsinaista kipinää saaneet aikaan, Sarviniemen viikkosukelluksilla toisinaan tuli vierailtua.
Oikeastaan vasta P3 —kurssi Mikkelin Yövedellä avasi silmiä harrastusmahdollisuuksien laajentamiseen lisäopin kautta. Siitä eteenpäin sukellusskootteri on joskus päässyt vähän karkaamaan käsistä, eli lisäoppia sukeltajana tai kouluttajana on haettu sieltä, mistä sitä on ollut saatavilla. Seuratoimintaan Sukeltajaliiton tarjoama CMAS —koulutusjärjestelmä, jota seurammekin jäsenistölleen tarjoaa, antaa nykyään hyvin kattavan ja turvallisen perustan lajin harrastamiseen.
Seuran sukelluskouluttajana toimiminen on hienointa silloin, kun oikeasti saa annettua jotain omasta kokemuksestaan oppilaalle. Kenties vaan pienen onnistumisen aloittelijalle maskin tyhjennyksessä tai isomman sukelluksen turvallisen onnistumisen jollain jatkokurssilla. Samalla itse voi kenties huomata yhden tärkeimmistä sukelluksen opeista: voin itsekin edelleen oppia uutta ja vain sukeltamalla voin oppia.
Läheskään kaikki sukeltamiseni ei pyöri seuratoiminnan ympärillä — teen edelleen tutkimussukellusta norppatutkimuksen parissa, harrastuksena etsimme Saimaan hylkyjä ja kartoitamme muutenkin Saimaan vedenalaista maisemaa. Työtäkin sukelluksen parissa teen Deep Stop Oy:ssä, myymme ja maahantuomrne sukellustarvikkeita ja koulutamme syvemmälle harrastuksessa haluavia. Toimin myös Sukeltajaliiton materiaalityöryhmässä tuottamassa uusia kursseja seuroille. Vedenalaiskuvausta ja siihen liittyvää konsultointia on tullut hieman harrastettua ja hienoa on ollut päästä mukaan moniin kotimaisiin ja ulkomaisiin tuotantotiimeihin joko kuvaajana, scouttina tai assarina.
Neljäänkymmeneen sukellusvuoteen ja reiluun 2500 sukellukseen mahtuu monia unohtumattomia dyykkejä mitä ihmeellisimmissä vedenalaisissa paikoissa —mutta silti edelleen tulee myös käytyä ihan tavallisella virkistyssukelluksella Sarviniemessä tai snorkkeloimassa jollain Saimaan selkäluodolla — harppuunalla tai ilman. Perheellekin tästä näyttää tulleen harrastus siinä sivussa, vaimo Paula ja lapsen Jukka ja Niina ovat kaikki lajiin syvälle uppoutuneita.
Olen hyvin otettu seuran minulle myöntämästä kunniajäsenyydestä — pyrin olemaan tämän kunnian arvoinen. Saimaan Norpat Urheilusukellusseuralle toivon kaikkea hyvää ja turvallisia sukelluksia.