Arvon kanssa-Norppalainen, kiitollisin mielin olen taas tarttunut näppäimistöön ja saattelen oheisen puheen digitaaliseen muotoon, seuramme netti-norppapesään. Teija thö wanna-be-diver täällä teitä siis tervehtii.

Sain myös kunnian olla kuulemassa tämän puheen ihan livenä, korona-ajanjakson yhteen taitekohtaan ajoittuvalla seuramme 50-vuotis juhlaristeilyllä. Risteily itsessään oli ihanan lämminhenkinen, avoin ja nauravainen tapahtuma. Itselläni jäi vahvasti mieleen syvä kiitollisuus ja lempeys seuramme perustajia kohtaan. Yksi heistä on tämän puheen kirjoittaja. Tuntuu, että vaikka oma sukellusharrastukseni on tauolle jäänytkin, olen paljosta kiitollinen seurallemme ja koko sukellustoiminnalle. Vesi on meidän elementtimme – se meidät yhdistää, niin Norpat pinnan alla kuin pinnan päälläkin.

Kiitos Saimaan Norpat ja vielä kerran onnea 50-vuotisesta taipaleesta, se jatkukoon toisen mokoman verran ja aina vaan räpylänmitallisten verran kauemmas! Kiitos Raimo, että sain hifistellä puheesi kaikkien silmille tänne nettiin, ja siis pidemmittä puheitta, itse asiaan:

Olipa kerran Saimaan aalloilla laiva m/s Camilla, jonka kyydissä vieraina mainioita Norppia…

Raimo Askolan puhe 1.10.2021:

Raimo Askolan puhe 1.10.2021:

Arvoisa juhlaväki. Hyvät norppaystävät!

Haluan palata 50 vuotta taaksepäin päivään, jolloin urheilusukellusseura Saimaan Norpat sai alkunsa. Se päivä oli 1- syyskuuta 1971. Olin tutustunut samana kesänä kahteen merkittävään henkilöön, jotka allekirjoittaneen lisäksi vaikuttivat voimakkaasti seuran perustamiseen.

Koistisen Keijoon ja Mäkelän Veikkoon. Olimme tehneet sen kesän aikana useita sukelluksia Saimaalla. Syksyllä 1. syyskuuta olimme aamupäivällä sukeltamassa Vehkataipaleen luona olevalla pumppulaitoksella. Sukelluksen jälkeen palasimme Kessin kotitaloon Tykinkatu 36:een.

Siinä sohvalla istuessa keskustelimme kesän sukellusretkistä. Mainitsin siinä, että on outoa miksi Lappeenrannassa ei ole vielä perustettu urheilusukellusseuraa ja kuitenkin täällä on näin hienot vesistöt saarineen. Saimaa, Kuolimo ja Kivijärvi.

Kouvolassa, jossa on ainoastaan Kymijoki ja pieni Käyrälampi, on seura ollut jo useamman vuoden. Siltä istumalta Keijo haki vanhan Remington-kirjoituskoneen ja asensi valkoisen A4-paperiarkin koneeseen ja sanoi…

”Kuules Veki, kun sinähän olet Partekilla ay-osaston sihteerinä, kirjoitapa paperille seuraava lause: Me allekirjoittaneet olemme tänään päättäneet perustaa Saimaan Norpat urheilusukellusseura -nimisen yhdistyksen, liittyneet siihen jäseniksi ja hyväksyneet oheiset säännöt.”

Koska Veki oli erittäin tarkka, niin siinä meni useampi tunti sääntöjä muokatessa. 5. syyskuuta oli hotelli Patriassa seuran info-tilaisuus, sekä virallinen perustava kokous. Kokoukseen oli kutsuttu myös poliisi -ja paloviranomaisten edustajat paikalle. Kokouksen puheenjohtajana toimi Keijo ja sihteerinä Veikko. Avauspuheessaan Kessi kertoi tämän, meidän hyvin tunteman, eläinkunnan edustajan eli Saimaan norpan uhasta kuolla sukupuuttoon, joten mikäpä ei voisi olla parempi esitys sukellusseuran nimeksi kuin Saimaan Norpat. Nämä norpat eivät tule kuolemaan sukupuuttoon (ja onneksi työtä tehdään myös niiden toisten norppien eteen, toim.huom).

Mainittakoon muuten tässä, että seuran logo on Kessin itsensä suunnittelema.

Saimaan Norpat on löytänyt upeasti paikkansa tänne Etelä-Karjalaan. Seura on ottanut osaa vapepa-toimintaan (vapaaehtoinen pelastuspalvelu toim. huom) ja aina on löytynyt poliisin tai pelastusviranomaisen pyynnöstä sukeltajia vedenalaisiin etsintätehtäviin. Urheilusukellus on monella perheillä yhteinen isän äidin ja lapsien harrastus.

Muutama sana Kessistä ja Vekistä. Kessi oli taiteilija, arkeologi ja tutkija. Hän tunsi Lappeenrannan ja Taipalsaaren lähialueella olevat saaret sekä niiden historian. Hän kiersi miinaharavan kanssa muinaisilla hautapaikoilla ja suoritti kaivauksia. Vieraillessani heillä Tykinkadulla hänen kertomat tarinansa olivat niin kiinnostavia, että ilta vierähti usein puoleen yöhön.

Veki puolestaan oli taas pohtija, suunnittelija ja se, joka piti lähes kaikista tapahtumista, myös sukellusretkistä, päiväkirjaa. Voisi sanoa, että hän oli käsien taidoiltaan Pelle Peloton. Hän suunnitteli ja teki itselleen oman sukellustelineen. Valoi oman selkänsä muotoisen muotin kipsiaineeseen. Kuivuessaan se toimi lasikuitutelineen muottina. Samoin Vekin suunnittelema ja valmistama painovyö tuli tutuksi monelle norpalle. Ne ovat ne kiekon muotoiset 1 kg ja 2 kg lyijypainot, jotka ovat kierteellä kiinni vyössä ja näin ollen on helppo lisätä tai vähentää painoja.

Itsestäni vielä sananen. Veljeni Jouko on ollut aikoinaan perustamassa Kouvolaan sukellusseura Vesikkoa. Siellä minäkin sain kipinän sukeltamiseen. Vesikkojen allasharjoituksessa treenasin vapaasukellusta ja perusvälineillä uintia. Armeijaan anoin laivastoon, tavoitteenani raivaajasukeltajakurssi. Kovien testien jälkeen minut hyväksyttiin vuoden 1968 kevään alkavalle sukeltajakurssille.

Kurssin päätyttyä sain raivaajasukeltajan todistuksen ja meidät nimitettiin laivaston sukeltajiksi reserviin. Siitä alkoi varsinainen sukellusharrastukseni, josta tuli myös osa ammattia. Toimin vuodesta 1972 lähtien myös Lappeenrannan palolaitoksella, myöhemmin Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella, pelastussukeltajana. Minulle luonnostaan lankesi Norppien koulutus ja kurssitoiminta. Kursseja järjestimme kerran vuodessa. Jäsen- ja kurssimaksuilla täydensimme seuran kassaa. Seuran perustamisen alkuaikoina, kun Lappeenrannassa ei ollut uimahallia, saimme Imatran uimahallilta kerran viikossa harjoitusajan kunnes Lappeenrantaan saatiin Pohjolankadulle oma uimahalli ja aloitimme siellä harjoitukset.

Sen verran palaan vielä Kessiin ja Vekiin…

”Hei Kessi ja Veki siellä jossain tuntemattomassa, jos näette tai kuulette tämän minun tervehdykseni sekä tietenkin iloisesti juhlivan norppaporukan, niin kiitokset, että sain teistä hienot ja läheiset ystävät. Olkaamme ylpeitä siitä päivästä 01.09.1971 jolloin seuramme toiminta sai alkunsa.”

Myös kiitokset niille kaikille norpille, jotka ovat näiden 50- vuoden aikana kehittäneet ja vieneet seuraa eteenpäin. Jos alkaisin luetella heidän kaikkien nimiä siihen menisi koko tämä juhlailta.

lopuksi:

Itseni ja vaimoni Anitan puolesta parhaimmat onnittelut 50-vuotiaalle norpalle.

-Raimo Askola